Kotipihan haitalliset vieraslajit ja vinkit torjuntaan
Aina silloin tällöin omaan kotipihaan kannattaa tehdä inventaario. Vuosien saatossa aikaa sitten istutetut kasvit venähtävät täyteen mittaansa, pihaan saattaa ilmestyä mitä ihmeellisempiä kasveja ja eläimiä kutsumattakin, joskus suurella pieteetillä vaalitut kasvit saattavat myös tyystin kadota. Yleensä pihoja koristavat monet erilaiset vieraslajit, onhan suurin osa puutarhakasveista tuotu meille Suomeen tarkoituksellisesti jostain kauempaa. Olisikohan pihakasvien joukossa myös haitallisia vieraslajikasveja? Tai jos ei virallisesti haitallisia, voisiko niiden joukossa olla lajeja, joita pitäisi vahtia tarkemmin leviämisen kannalta? Kasvien lisäksi pihassa saattaa mönkiä ja madella monenmoista menijää. Olisikohan tuo rusehtava klöntti kenties espanjansiruetana vai harmiton metsäetana? Tai kenties ukkoetana? Mitenkäs tuo lehtokotilo, se tekee niin kovin paljon tuhoja.. sen on pakko olla haitallinen vieraslaji!
On syytä muistaa, etteivät kaikki vieraslajit suinkaan ole haitallisia. Jotkut vieraslajit vain menestyvät uudella asuinalueellaan niin hyvin, että ne aiheuttavat uhkaa muun muassa alkuperäiselle luonnolle tai ihmisen terveydelle ja elinkeinolle. Tällöin ne päätyvät haitallisten vieraslajien listan jatkoksi. Haitallisten vieraslajien torjuminen on tärkeää alkuperäislajiston ja erityisesti uhanalaisten lajien sekä ekosysteemien suojelemisen kannalta. Monimuotoinen luonto kestää muutoksia ja ylläpitää lajirikkautta paremmin kuin yksipuolistunut, haitallisen vieraslajin köyhdyttämä elinympäristö.
Haitallisista vieraslajeista ylläpidetään sekä kansallista että EU-tasoista vieraslajiluetteloa. Oli laji mainittu kummassa tahansa luettelossa, tulee siihen suhtautua haitallisena vieraslajina myös meillä Suomessa. Viimeisimpinä kansalliseen vieraslajiluetteloon on lisätty muun muassa viitapihlaja-angervo ja vierasperäiset piiskut: kanadanpiisku, korkeapiisku ja isopiisku. Etanoista haitallisiksi vieraslajeiksi on luokiteltu espanjansiruetana ja mustapääetana. Etanoiden torjuntaan kannattaa ryhtyä heti, kun etanat alkavat keväällä liikkua. Tämä tietää helpompaa torjuntaurakkaa myöhemmin kesällä. Lehtokotilo ei ole haitallinen vieraslaji, vaikka tekeekin kovasti tuhoja kotipuutarhoissa ja lisääntyy silmittömästi.
Vieraslajikasvien torjunnan ensiaskel on tunnistaa torjuttava laji oikein, mieluiten jo taimivaiheessa. Kun kasvit ovat pieniä, on torjunta yleensä helpompaa ja jätteen määrä pysyy maltillisena. Joskus haitallisen vieraslajikasvin tunnistaminen on hankalaa, jos ei tiedä mitä tuntomerkkejä pitäisi tarkastella. Tunnistuksesta tekee hankalaa sekin seikka, että haitallinen vieraslaji muistuttaa usein alkuperäislajistoomme kuuluvaa kaimaansa, joka yleensä näyttää vaatimattomammalta kuin vierasperäinen serkkunsa. Haitalliset vieraslajikasvit ovat sitä hankalampia torjua mitä pidempään ne saavat kasvaa valtoimenaan. Kuitenkin tehokkaalla, johdonmukaisella torjunnalla saadaan silminnähtäviä muutoksia aikaa. Joidenkin lajien kohdalla täytyy kuitenkin varautua useamman vuoden torjuntaurakkaan. Toisinaan saattaa tuntua siltä, ettei torjunnasta tule yhtikäs mitään, kun samperin kasvi vaan pukkaa uutta versoa toisen perään!
Torjuntatavan valintaan vaikuttavat muun muassa mitä vieraslajikasvia torjutaan ja miten kyseinen laji leviää (siemenistä vai kasvullisesti) sekä se, kuinka pitkäikäinen siemenpankki lajilla on. Puuvartisille ja ruohovartisille kasveille tehoavat erilaiset torjuntamenetelmät. Puuvartisille kasveille, kuten kurtturuusu ja viitapihlaja-angervo, toimivia torjuntakeinoja ovat kasvin kaivaminen juurineen maasta, näivettäminen ja peittäminen. Ruohovartisille kasveille, joilla on lyhytikäinen siemenpankki, kuten jättipalsami, soveltuu parhaiten kitkeminen ja niittäminen useamman kerran kesän aikana ennen kuin kasvi ehtii kehittää siemeniä.
Pitkäikäisen siemenpankin omaavia ruohovartisia lajeja ovat esimerkiksi komealupiini ja jättiputki. Molempiin lajeihin peittäminen tehoaa hyvin, mutta varsinkin jättiputken kohdalla se on usein myös turvallisin vaihtoehto torjunnassa. Mikäli jättiputken kasvusto on ehtinyt kasvaa kokoa, on se syytä niittää ensin alas ja sen jälkeen peittää tiiviisti kestävällä mustalla katemuovilla. Muovia tulee kiinnittää maahan tukevasti esimerkiksi kiilojen tai kivien avulla. Peitteen täytyy olla paikallaan useita vuosia. Peitettyjä alueita tulee tarkkailla säännöllisesti, vaikka aktiivista torjuntaa ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Komealupiinia voi torjua myös kaivamalla juurakon maasta, puistelemalla pois ylimääräiset mullat ja nostamalla sen nurinniskoin aurinkoa kohti kuivamaan. Ennen pitkää juurakko kuivuu täysin ja hajoaa. Lupiinin niittäminen ennen siementen kehittymistä verottaa kasvuston voimia ja estää uusien siementen kehittymisen. Se jarruttaa lupiinin leviämistä, vaikkakin niittoa joutuu jatkamaan vuosia pitkäikäisestä siemenpankista johtuen.
Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Mikäli omistajaa ei ole tiedossa tai se on hankalaa selvittää, voi torjuntaa tehdä poimimalla kukkia mikä estää seuraavan sukupolven kehittymisen. Voit poimia vaikka vieraslajikimpun! Kukkien poimiminen on jokaisenoikeuksilla sallittua.
Torjunnan lisäksi ennaltaehkäisy on tärkeää, mikä säästää myös kotipuutarhurin aikaa ja rahaa. Puutarhamyymälöissä myydään edelleen kasveja, jotka leviävät voimakkaasti joko kasvullisesti tai siementen välityksellä. Vieraslajien aiheuttamia haittoja ja leviämistä voi estää omilla valinnoilla. Taimikaupoilla oman pihan koristeeksi kannattaa valita luonnonkasveja tai heikon leviämiskyvyn omaavia lajeja. On syytä huomioida, että varsinkin puuvartisten kasvien lajikkeiden välillä saattaa olla suuria eroavaisuuksia leviämiskyvyn suhteen. Taimistoilta hankittuja kasveja kannattaa tarkkailla ennen niiden istuttamista: taimien ja erityisesti mullan mukana saattaa kotipuutarhaan kulkeutua kutsumattomia vieraita! Taimipaakkujen mukana on Suomeen kulkeutunut niin espanjansiruetanat kuin uusimpina laakamatoihin kuuluva argentiinanlattana, josta pyydetään ilmoittamaan kaikki havainnot kuvan kera vieraslajit.fi -sivuston kautta. Tarkkana täytyy myös olla muualta tilatun maa-ainesten ja työkoneiden suhteen, sillä mukana saattaa kulkeutua vieraslajien siemeniä, juuria tai munia. Tällaisissa tapauksissa toimittajalla on korvausvastuu.
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, vaan melko lailla tärkeimpänä huomiona: tiedätkö, miten vieraslajit leviävät yleensä luontoon? Usko tai älä, kottikärryjen välityksellä! Kottikärrytkään eivät yksinään liiku lähiluontoon, vaan kyllä ne vaativat lihasvoimaa liikkuakseen. Jokaisen kiinteistön omistajan vastuulla on, ettei yksikään puutarhakasvi leviä oman tontin ulkopuolelle tai luontoon. Puutarhajätteen oikeanlainen käsittely on yksi tärkeimmistä ennakoivista torjuntakeinoista vieraslajien leviämisen suhteen.